31.1.2018

Vuoden ensimmäiset instagrammailut

Moikku.

Vuosi on alkanut oikeen mukavasti ja ensimmäinen kuukausi on kohdellut hyvin. Ainakin maanantai- iltaan saakka. Maanantai aamuna oli jo erittäin hankala nousta sängystä ja olo oli ollut jo useamman päivän ajan omituinen. Lähin koululle ja koulupäivä sujuikin mutkitta, koulun jälkeen vielä työpäiväkin meni mukavasti. Kotiin kun pääsin,  voimat oli niin poissa että koiran ulkoilutus koko päivän jälkeen tuntui ylitsepääsemättömältä, joten tarjosin Nicolle kymmenen euroa, että tekisi sen mun puolesta, hahah. Onko muutkin palkannut omia poikaystäviä tekemään asioita, kun oma väsymys ei anna periksi? Hävettää vähän.

Ylitsepääsemätön väsymys selittykin kuumemittarin avulla. Lämmön puolella oltiin mutta ei mitään kovin korkeaa kuiteskaan. Paitsi yöllä. Kurkkukipu oli sitten ilmestyny yskän kera aamulla. Taas mennään! Kiva juttu. Nyt sit pötkötellään ja katellaan Netflixiä ja passautetaan poikaystävää ihan ilmaiseksi.



 Uusi vuosi, uusi kalenteri ja vihkot sekä pelit ja pensselit. Parasta! Aina on kiva palata koulunpenkille, kun työvälineet on uuet. 


Vuoden ensimmäisenä päivänä päästiin viettää meidän yhteinen"joululoma". 
Mulla meni nimittäin koko loma ja koko loppuvuosi oikeastaan töitä paiskien ja koulussa kävästen. 
Kahen paikan työt ja koulu. Koulun joululoma puolestaan vietettiin siis töissä. Oli melkonen combo mutta siitä selvittiin ja oon kyllä nyt maailman onnellisin tämän hetkisestä tilanteesta.

Lähettiin Helsinkiin viettämään tammikuun ensimmäiset päivät ja otin muutaman lomapäivän lisää joululoman jatkeeksi koulusta, että pääsin vähän huilaamaan. Vietettiin ihanat päivät Helsingissä ja Nicon syntymäpäivä sopivasti Virossa. Tällä kertaa laivamatka sujui mutkitta ja koko reissu oli erittäin onnistunut.


 Mun ehdoton lempi ravintola Virossa on Von Krahli Aed, jossa ensimmäisen kerran nautiskelin vuonna 2013 työmatkallani. Joka kerta kun Viron matka kestää enemmän kuin muutaman tunnin, pyrin kyseisessä raflassa käymään. Suosittelen lämmöllä. Paikkaan on helppo suunnistaa, se sijaitsee Raatihuoneentorin ihan lähellä Vanhassakaupungissa.




 Muutamat pakolliset turistikuvat ennen kiirehtimistä kaljakaupoille. Ei sentään mutta muutamat pullot Barefootin Pinot Grigiota oli pakko napata matkaan, koska sitä ei saa muuta kun tilattua Alkosta.


 Oli ihana palata pieneltä reissultamme kotiin. Pikkukamulla oli ollut kivat päivät Nicon pikkuveikan ja muiden sisarusten kera. Tyyppi nukku varmaan 2 päivää putkeen. Isin tyttö se kuitenkin on, niinku kuvastakin näkee.


The man ja meidän ihanat kevät pussarit, mitkä on peräisin Hemtexin alesta. Puuvillasatiinissa kun kerran pääset nukahtamaan, niin on vaikea vaihtaa enää muihin. Pellavaisia suositaan tietty myös, koska ne on niin helppohoitosia. Pellava saa olla ruttunen, joten se käy meille. Tartun todella harvoin enää silitysrautaan, kun visualistin työt loppuivat viime vuonna. Sain ehkä overdosen silittämisestä. Heh.


Sisustuslehdet. Tämän hetkinen heikkous. Oonki pikkuhiljaa alkanut miettimään omaa unelma-ammattiani ja koin valaistumisen katsoessani Netflixistä semmosta sarjaa, kun Abstraktio. Suosittelen lämmöllä kaikille, jotka on vähänkään kiinnostuneita muotoilusta. Sieltä löytyy jaksot mm. arkkitehtuurista, sisustussuunnittelusta, lavastuksesta sekä valokuvauksesta. 


 Ehdoton lempparini tällä hetkellä paitsi, että riisikakut vaihtu viime viikolla Risentan linssikakkuihin. Ah! Niin hyviä. Itse oon nyt maistellut vasta sen tilli ruohosipuli- maun mutta vielä löytyis merisuola ja tomaatti paprika vaihtoehdoiksi, eli täytyy testata heti myös niitä.



Kouluhommia. Tämä kevät rakennetaankin seiniä koko luokan voimin. Sanotaanko mukavaa puuhaa kun vauhtiin pääsee. Nytpähän osaan rakentaa seinän. Iha ite!! Olin aluksi hirmu skeptinen, että miten suoriudun tuommosista kouluhommista mutta oon yllättynyt kuinka hyvin on mennyt. Mitä nyt on ollut liikaa kotipäiviä, kun on ollut tulehtunut viisaudenhammas sekä nyt tämä tauti. 



Kun oli aika roudata joulujutut kaappeihin oli pakko rynnätä verho-ostoksille.
Ihmeiden aika ei ole ohi. Sillä iskin silmäni vaaleanpunaisiin samettiverhoihin. Vaaleanpunainen. Väri, jota en olisi koskaan kuvitellut asunnostani löytyvän. Ainakaan siinä vaiheessa, kun asun miehen kanssa saman katon alla. Makkariamme koristaa nyt nuo ihanuudet ja hitsit ne muuten sopii hyvin. Muutama saman värinen tyyny kukkalakanoiden kaveriksi. Olohuoneeseen valittiin yllärinä metsänvihreät samettiverhot. Nekin on erittäin kivan näköset ja sopii mustavalkosen kanssa kivasti.


 Koulussa seinien rakentamisen kaverina ommellaan verhoja, tyynyjä ja kaitaliinoja. Jämätilkutkin oli pakko käyttää joten kuten, joten tällaset korvakorut tällä kertaa. Mukavaa sunnuntaipuuhaa.


 Hypetyksen arvoinen kirja tuo mielikuvituspoikaystävä. Oon jälkijunassa, koska en yksinkertaisesti oo kerenny lukemaan. Ahmin tuon muutamassa päivässä ja odotan jo innolla maaliskuuta, jolloin Henriikan uusi Bikinirajatapaus- kirja ilmestyy. Olin unohtanut lukemisen ilon. Nyt se on takaisin elämässäni ja lueskelen nyt kaikenlaisia roskaromaaneja tuohon maaliskuuhun saakka. Ehdotuksia otetaan vastaan!


Kahvi. Sillä pysyy hereillä ja kun sitä juo tarpeeksi, niin pää ei tuu kipeäksi. Aamuisin ensimmäinen asia on se, että kävelen kahvinkeittimelle silmät kiinni. Annostelen kahvinpurut ja vedet vaikka puoli unessa. Kahvinkeittimeltä suuntaan itseni vessaan ja yritän herätellä itseni. Ennen kahvia mulle on varmaan turha ees sanoa mitään, koska en tajua maailman menosta yhtään mitään. Kahvi, elämäni pelastaja. Migreenikohtaus kun tulee, niin sitä ei valitettavasti kahvin avulla saada sammumaan. Migreenikin on tehnyt aika ajoin paluuta elämääni. Siitä joskus lisää.



Mukava tammikuu takana. Uus työ on aivan mahtava ja tykkään ihan todella paljon meidän työporukasta ja itse puljusta. Oon oikeasti niiden asioiden äärellä, joista tykkään ja kivaa vaihtelua vaatekauppailuun. Mulla on idea mun seuraavasta tatuoinnistakin mutta Nico ei oo vielä kerennyt toteuttaa sitä. Tatuointiin liittyy se, että se olis pieni muisto vaatekauppa- urastani, khih! Tässä kun hypitään aiheesta toiseen, niin viime viikonlopuista sen verran, että on ollut aika railakasta ja oon jo sitä mieltä, että ulkoilu on lähteny käsistä. Pari viikonloppua sitten vietettiin mun Lindex- läksäreitä ja nyt edellisellä viikolla rakas Auri tuli Helsingistä ilahduttamaan meitä. 

Nyt täytyy taas olla kesään asti raittiina, että jaksaa sitten viimestään Flowssa riekkua. Sanonpa sen, että kun Arctic Monkeys julkaistiin kyseisen festarin yhdeksi esiintyjäksi, pääs meikäläiseltä kiljahdus. Luokkatoverit jo katto että mikä helkkari mulle pamahti kännykän ruutuun. Myös useat ystävät muistutti kyseisestä mahtavasta uutisesta, lämmitti mieltä. Lueskelin irc-galleria aikaisia päiväkirja- tekstejä ja silloin 10 vuotta sitten kyseinen bändi oli erityisen tärkeä mulle. Muistan kaikki ihmiset, joiden kanssa oon aina hengaillut minkäki levyn kohdalla. Ihana siis vihdoin nähdä bändi livenä. Oli se muutama kesä sitten on jo mahtavaa nähdä The Last Shadow Puppets mutta silloin keikalla mietin, että miten siistiä jos itse Arctic Monkeys olis Flowssa. Nyt se sit ensi kesänä tapahtuu oikeasti. 

Muutkin artistikiinnitykset on miellyttänyt ja oon tässä jo paniikissa tsekannut mm. Way Out West festivaalin sekä Sziget ja Øya festareiden kiinnityksiä, koska niissä on edellisinäkin vuonna ollut tismalleen samoja artisteja kuin Flowssa. Myös tänä vuonna näkyy olevan ja siksi olenkin nyt sitten ruokkinut, että voisko Flowhun tulla vielä lisää samoja mitä noissa on. Kääk!! Way Out Westissä näkyy olevan erittäin samalainen line up (tähän mennessä) kuin Flowssa mutta siellä olis vielä Arcade Fire, joka tais olla myös tuolla Øyassa myös. Mainitsin asiasta ukkelilleni ja sehän innostu samoin tein. Toivossahan ja veikkauksissa on hyvä elää. Itse innostuin Sziget festivaaleilla esiintyvästä The Kooksista. Tuskin tulee mutta ai että mä ratkeisin riemusta jos tulis! Näihin tunnelmiin ja jännityksiin on hyvä lopetella. 

Mukavaa viikkoa ja kuullaan taas! 

- Pauliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti