3.12.2017

Catch Up!










 Syyskuu meni nopsaa. Koulun sekä töiden parissa. 
Rakensin ja stailasin myös mun viimeisen ikkunan Lindexillä. Mistäs sitä tietenkään tietää
 jos joskus taas tuurailen meidän tän hetkistä visualistia. Nyt kuitenkin täysi keskittyminen 
kouluun. Se on se ykkös juttu tällä hetkellä! Kerranki mulla on selvä visio tulevaisuudesta. 
Viimeisessä kuvassa näkyy mun ja koulutoverini Ellan ihka ensimmäinen koulutyö valmiina.
 Ellan kanssa oli hauska työskennellä. Molemmilla oli aivan täysin erilaiset ideat ja ajatukset 
mutta löydettiin silti yhteinen sävel melko pian. Kompromisseja ja selvittelyä mitä kumpikin
 osaa tehdä. Muutamien ärräpäiden lisäksi samalla käytävällä työskentelevät luokkalaiset 
saivat nauttia mm. meidän hauskoista jutuista ja mahtavasta biisipotpureista. 
Oon kyllä superi tyytyväinen.









Lokakuun viiletti ja toi melko ikäviä asioita elämään mutta ne ylitettiin ja niistä päästiin yli. 
Eihän kaikki voi mennä aina ihan superihyvin. Välillä pitää olla vastoinkäymisiäkin, eikö? 
Tuntu vaan ehkä siltä, että kaikki vastoinkäymiset tuli kerta sykäsyllä ja sillonhan kaikki
 tuntuu siltä, että kaikki romahtaa, eikä ulospääsyä näy. Onneksi on maailman parhain perhe, 
sekä kourallinen hyviä ja rakkaita ystäviä sekä mulla ja Nicolla toisemme. 
Kuvistakin jo varmaan huomasi, niin pidimme meidän perinteiset halloween- kemut. 
Saatiin ihania ulkopaikkakuntalais- vahvistuksiakin paikalle. 
Ihana viikonloppu ja tuo lauantai. Sunnuntai ei ehkä ollutkaan niin kiva. 
Viimeisestä kuvasta sen huomata saattaa. 
Ensin kuva lauantai-illan meikkaustuokiolta ja seuraavana sunnuntai-ilta.











  Marraskuu. En ees muista mistään mitään, kun kaikki meni niin vauhdilla. 
Pikkujoulut meillä oli ainakin luokkalaisten kanssa ja Helsingissä tuli ravattua. 
Joululahjojen hankita alkoi hyvissä ajoin ja oonkin tässä päivitellyt, kuinka mulla onkin
 jo kaikki paketit hankittu. Jes! Kerrankin olen ollut ajoissa. Joulun odotus on alkanut ja 
ensimmäistä kertaa elämässäni oon ihan hurahtanut jouluun. Ennen jäi kyllä joulukoristeet 
kauppojen hyllyille minun osaltani mutta tänä vuonna on ollut ihan eri ääni kellossa. 
Joulukuusen haluaisin vielä, mutta mihin ihmeeseen sen mahduttais?


















Joulukuu on alkanut ja näyttää aika hitsin lupaavalta. 
Viime postauksessa Nico sai jo jouluyllätyksen etukäteen mutta etukäteis- yllärit eivät 
jääneetkään siihen. Äitini on ihan mieletön Cheek- fani ja voitte kuvitella millä fiiliksellä 
mama oli Cheekin lopettamisuutisten jälkeen. Päätin, että tässä tuli oiva lahjaidea äidille. Jäähyväiskeikalle liput ja rimpautinki heti idean saatuani Veljelleni. 

Muutama viikko sitten tiistaina kärkyin puhelinlinjoilla ja lippu.fi:n sivuilla ja 
sainkin meille lauantaiselle päätöskeikalle liput. Kihistiin onnesta, että jes kerranki
 päästään yllättämään äiti kunnolla ja se ei varmasti arvaa mitään. 
Mitäs mitäs.. mä kattelin facebookkia muutaman minuutin jälkeen ja etusivulleni lävähti
 lippukuva, josta selvis että äiti oli pistäny ystävänsä jonottamaan lippuja heille.
 Meidän äiti, joka ei ole koskaan Cheekkiä livenä nähnyt ja joka aina aikoo kaikille keikoille 
mutta ei silti mihinkään ajaudu. Miten just nyt? No onneksi keikkaliput jotka me saatiin on 
lauantaille ja toiset perjantaille, sillä äidille kerrottuamme hän tokasi kovaan ääneen, että "lippuja
 ei myydä, kerranki mä nään sen ja minä menen kumpanakin päivänä". Ahahah. Todellinen fanityttö. Nyt on sitten hetki aikaa mullakin opetella biisien sanat ulkoa, että pysyn äidin perässä. 

Joulukuu onkin alkanut oikeen Cheekki painotteisesesti, kun kyseinen herra löytyi
 Elle- lehden kannestakin. Hyvä haastattelu ja itse asiassa hyvä lehti.
 Inspiroiduin jopa hyödyntämään joulutarjouksen ja tilaamaan Ellen itselleni yli puoleksi vuodeksi. En ole koskaan mitään lehteä itse itselleni tilannut, joten kerta se on ensimmäinen. 
Nicokin aloitti Aku Ankan tilauksen tuossa tovi sitten, haha! 

Se, että jakelin joululahjoja etukäteen sai myös sitten Niconkin antamaan oman joululahjan.
 Mä sain nimittäin vihdoin ja viimein ihan oman ja oikean Samujin Chunky Beanien. 
Nyt en enää jaksa harrastaa neuloosia enempään kun yhden pipon verran. Pipo-ohjetta yritän
 kasata myöskin. Lisäksi, että on lämpönen pipo niin lahjoin itseäni myöskin alpakkaneuleilla,
 jotka löysin Lindexiltä. Äidin Artek saapui myöskin vihdoin uuden värityksen kera hänen 
kotiinsa ja maalasin vielä pöydänkin yhteensopivaksi. Kiinnostaisko teitä koulujutut enempi? 
Voisin nimittäin väsäillä joitain kivoja pieniä prokkispostauksia.

Ai että. Sainpas kerrottua pienen catch upin teille. Nyt mä palaan vielä yhden koulutehtävän
 pariin, jotta voin huomenna huoletta viettää vapaapäivän ja jännittää yhtä mukavaa juttua.

Ihanan lämpöstä sunnuntai-iltaa sinne ruudun toiselle puolelle.

Terkuin,

Pauliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti