19.12.2017

2017

Oon melko ajoissa vuosikatsauksen kanssa mutta sanotaanko, että loppu häämöttää jo niin
lähellä ja täällä ollaan aivan valmiita hyvästelemään tämä vuosi ja odotellaan uuden alkua.
Ilon hetkiä, raivokohtauksia, onnenkyyneliä, surunkyyneliä, uupumuksia ja niistä
selviytymisiä, onnistumisia, epäonnistumisia. Kaikkea mahdollista mahtuu tähän vuoteen. 


Vuosi alkoi mitä parhaiten ihanien ystävien ympäröimänä ja jatkui hyvillä fiiliksillä kesään. 
Kesä oli ihana! Vaikka ilmat ei lämmitelly niin kesän kruunasi ja mieltä lämmitti: 
koulupaikka sekä muut iloiset asiat. Koulun aloitus ei sujunut kovinkaan 
hyvin pitkän sairastelukierteen seurauksesta mutta jostain kuitenkin löytyi tatsi kaikkeen. 
Hevillä ei luovutettu. Toinen jakso alkoi jo taas hieman surullisempien 
asioiden parissa ja taas mentiin. 
Heti kun pääsi yhdestä  asiasta niin toinen epäonnistuminen kolkutti jo ovella. 
Koko syksy on oikeestaan ollut rämpimistä loskapaskassa, ei pelkästään kirjaimellisesti, 
vaan siltä tämä tarpominen on myös henkisesti tuntunut. 
Silti olen tässä ja aivan järjissäni ja vieläpä jopa tällä hetkellä aivan mahtavalla fiiliksellä. 


Olen onnellinen, vaikkakin loppuvuosi on ollut vaikea. Mua alko naurattamaan viime
perjantaina, kun saavuttiin Nicon kanssa kotiin Lahteen meidän mahtavalta 
rentoutumislomalta, Tukholmasta. Olin kaikille toitottanut, kuinka hyvään 
saumaan tulee tämmönen reissu  ja se, että oltiin ansaittu tämä ihana hemmottelumatka.
 2 päivää maailman surkeimmassa laivassa, missä olen koskaan ollut.

Eihän me tohkeissamme oltu tajuttu katsoa säätiedotteita tai saatika sitten huomattu ulkona
olevasta lumipyrystä yhtikäs mitään. Väsyneitä oltiin, joten nyt kävi sitten niin, että
vietimme 2 päivää myrskyn silmässä. Olin myös hehkuttanut, että hytistämme löytyy 
kyllä ikkuna jos tahdomme maisemia katsella, tai telkkari mistä nähään, kuinka monta 
parkettien partaveitseä tanssilattialta löytyykään. Todellisuudessa ikkunan paikalla 
oli pyöreä maisemakuva, jossa pönötti majakka mahtavan auringonlaskun kera, ai että! 
Ei televisiota, ei ikkunaa, kerrossängyt, paskanen vessa ja muutama marianne- karkki.
Luksusta! Kuulutuksetkaan ei kuulunut meidän hyttiin, joten tuli aika puskista tilanne, kun
saavuttiin avomerelle. Tax freestä kaatuili viinakset ympäri ämpäri ja Suomi 100- pöytä otti
kyllä myös osumaa oikeen mukavasti.  Kahvilatädin tarjoilukärryt lenteli pitkin poikin. 
Ihme kyllä mutta Suomalaiset viinaturistit pysyi kyllä pystyssä, myrskystä huolimatta.
Taitolaji. 

Mä yritin taistellen saada unta hytissämme ja Nico parka vietti molemmat yöt 
muutaman kerroksen ylempänä ikkunoiden lähettyvillä kahvilassa, katsoen telkkaria. 
Buffetin jälkeen kummallakaan ei ollut mukavaa hetkeä koko reissulla. 
Myöhästyimme Tukholmassa ololta niin, että maissa ei keretty kun käväsemään.
Ilma Tukholmassakin oli huono, joten heikohko fiilis pyöri kokoajan mielessä tuon 
muutaman tunnin aikana. Laivalle paluu ja pelko siitä, että seuraavakin yö menis
vuoristoradan kyydissä, oli mielessä. Vuoristorata jatkui. Täysin samanlaisena. 
Perjantaina aamu kymmenen jälkeen olin maailman onnellisin, sillä
saavuttiin terminaaliin ja tiesin pääseväni kotiin. Molemmat oltiin onnellisia. 
Edessä oli vielä Onnibus- matka mutta siitä selvittiin karkkien ja hyvien juttujen kera. 

Semmonen päätös tälle vuodelle. Paljon on myös käynyt hyviä asioita ja niistä 
yksi on uusi työ. Siitä puhelen enemmän varmastikkin alkuvuodesta. Koulu on 
myöskin mieluinen.  Kerrankin tiedän mitä tahdon ja tunnen olevani oikeassa paikassa. 
Epäonnen takia myös koulussa käyminen on tuottanut vaikeuksia mutta niistäkin on
selvitty ja deadlineissa olen onneksi ollut aina ehdoton.
Huomenna on vielä muutama juttu hoidettavana mutta sen jälkeen voin huoletta
suunnata koulutöiden osalta joululomille. 

Lyhyt mutta ytimekäs kertomus meikäläisen vuodesta. 
Palaan vielä blogin puolelle ennen kun vuosi vaihtuu, joten en vielä toivota onnea 
uudelle vuodelle.

Joululahjoistakin olisi vielä asiaa..

- Pauliina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti