14.2.2017

Ystävänpäivä

Mites teidän ystävänpäivä sujui? 
Mulla ei kovin kehumista. 
Oikeestaan oli maailman surkein päivä taas vaihteeksi kerran. 
Johtunee osaksi siitä, että en päässyt viettämään kyseistä päivää omien ystävien 
kera mutta myös siitä, että olen ollut kaksi päivää yrjötaudissa. 
Semmosta kevyttä! Se, että välimatka ystäviin on kilometrin parin sijaan tällä hetkellä
 reilut sata kilometriä on mulle ollut melko rankka asia. 
Tässä on puolen vuoden aikana huomattu, että oikeat ja parhaat ystävät pysyy kyllä 
kelkassa oli kyseessä se sata taikka kuusisataa kilometriä. 
Harmikseen on tullut huomattua, kuinka ihmisiä tippuu kelkasta hetki hetkeltä enempi ja
 niinkai sen on tarkotus mennäkkin joiden osalta.
 Ystävyydenkin pitäis olla molemminpuolista ja semmosta, että molemmat siitä nauttisi. 
Eihän kukaan jaksa ystävyyssuhteessakaan olla aina se joka ottaa aina itse yhteyttä ja odottaa toista, eihän?


No mutta. Ystävänpäivä on ollut mulle aina ystävien päivä, ei parisuhde- päivä. 
Ystäville on liian vähän päiviä, joten pidän tätä päivää jatkossakin ystävien päivinä. 
Hyvä ystävät! 
Meillä nyt sattuu sopivasti olemaan helmikuussa Nicon kanssa vuosipäiväkin,
 joten meille juhlapäiviä riittänee. 
Nyt harmittaa ihan tosi paljon, että tää päivä meni niin totaalisen huonosti, että tekis mieli kiljua.



Kiskasin mä iltapäivällä ulkovaatteet päälle ja suuntasin kauppaan ja
ostin itelleni lohdutukseksi kukkia. 
Neki näyttää nyt iltaan mennessä jo lurpahtaneen. Kiva!



No mutta hei tässä tämmönen sopiva ystävänpäivämasennus- postaus tältä erää. 
Oon ollut kateudesta vihreä, kun oon katellut kaikkien hienoja ystis- kuvia instagramista
 ja manaillut jo, että olispa tää päivä jo ohitse.



Mä palaan silti vielä hetkeksi vanhoihin ystävänpäiviin, jotka on ollukki 
parhaimpia mitä oon koskaan viettänyt. 
Hahah, muistu muuten mieleen, että mulla on ollut ensimmäinen poikaystävä
 12 vuotta sitten ystävänpäivänä. 12 vuotta sitten, hullua! 
Tuossa eilen kaivelin tavaroita ja löysin mm. Disney on ice- lipun, joka oli vuodelta -97,
 eli voin sanoa että oon ollut katsomassa jääshowta 20 vuotta sitten.
 Hyi miten pahalta tuo kuulostikaan! 
Sain myös toissa päivänä slaakin, kun sain tietää että Dua Lipa on syntynyt 1995. 
Mä olen vanha, ikivanha ja mitä mä olen saavuttanut elämässäni? 
En yhtään mitään.



Näihin masennuksiin ja ihaniin tb-ystävänpäivä- kuviin..

Elokuviin 2010 ystiksenä, kera ihanan porukan.

2011 leivottiin kakkuja ja piirreltiin ilmapalloihin.


2013 kirjoteltiin päiväkirjaa, paisteltiin tyttövoimalla pizzaa ja parin päivän päästä taisin saada kukkiakin myöhästyneenä ystävänpäivälahjana.





2015 ystävänpäivänä vein Lauran Lontooseen.

Ihan huippu reissu.

Mikä on parempaa ystävänpäivänä, kun olla shoppailemassa Lontoossa parhaanystävän kanssa?

Ja juua parit hyvät siiderit kaikkien ostosretkien jälkeen.

2016 suuntasin vaihteen vuoksi Lauran hoiviin Tampereelle.

Se taiko mulle upean tukan.

Sekä yllätti meikämannet ihan totaalisesti Cheekin jäähalli- keikalla, hahaha! Vasta taxista ulosastuessani sain tietää mistä on tarkalleen kyse.

Pakolliset Face swäppäykset.


Ai että! Hieman hellitti ikävää vanhojen muistelu. 
Sellaset terkut tältä erää täältä Lahdesta. 
Onneksi ens viikolla pääsee taas käymään mutkan Hesoissa. 
Ikävää lievittämässä.

Heipparallaa! 

- Pauliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti