15.11.2016

Sairaspedin pohtimisia



Jep jep. Nyt se kipeysaalto otti musta vallan. Toivon mukaan tää on vaan ja ainoastaan  joku pikainen visiitti. Vitamiineja ja lämpimiä juomia on nautiskeltu ja koti-iltoja vietelty.  Tehtiin tuossa just muutama viikko sitten päätöksiä alkoholinkäytöstä, että se tais loppua nyt ainakin hetkeksi. Tuumattiin, että indiedaysin kemut saa jäädä tältä osin nyt viimesiksi. Ei ollut mitään pakottavaa tarvetta lopettaa, lähinnä vähentäminen on ollut mielessä.  Ynnättiin yhteen kaikki huonot jutut, mitä alkoholin nauttimisesta seuraa ja mietittiin, että miks ei olla tässä aiemmin herätty noinkin yksinkertaisiin asioihin.  Se, että siihen menee tuhottomasti rahaa ja seuraavat päivät tuntuu kuolemalta ja lisäksi välillä tulee niitä kertoja, mitkä muistuu vasta aamulla mieleen ja mikä sen pahempaa on kun morkkis. Onneksi meidän kohdalle ei oo osunut sen suurempia ylilyöntejä ja nukkumaan on menty joka kerta hyvillä mielin. Omalla kohdallani tavoittelen sitä, minkälaista elämää elin aiemmin. En halua, että elämä pyörii pelkkien viikonloppujen ympärillä. Ystäviä voi nähdä viikollakin kahvikupposen äärellä, ei ainoastaan baarin tanssilattialla skumppalasi kourassa.

Oon naureskellen katellut viime kesäisiä snäppejä, mitä on tullut tallenneltua puhelimen muistiin. Aiemmin syksyn alussa kerroin siitä, kuinka tuntu siltä että koko kesä meni ohi.
Onneksi on nuo videot, mitkä muistuttaa että eihän se kesä ihan ohi lipunut. 
Kesällä tapahtui paljon. Ei ehkä niin positiivisia asioita mutta kaikki ne piti kokea ennen ku taas kaikki tuntui hyvältä ja hetken päästä todella hyvältä.  Ihan oikeassa sitä ollaan, kun sanotaan että kyllä risukasaankin aurinko paistaa.

Oon pyöritellyt hetken tätä asiaa mielessäni, kun saan sähköposteja, kommentteja blogiin, instagramiin sekä snapchattiin siitä, että mua kiitellään kun olen aito oma itseni, johon on ollut helppo samaistua. Oon alkanut valaistumaan tässä lähiaikoina, mitä ihmiset sillä oikeasti tarkoittaa. Oon ennen ajatellut että se on vaan sitä, että kerron ronskilla otteella omasta itsestäni ja uskallan laittaa itseni naurun alaiseksi ja nauraa itselleni ja tehdä itsestäni välillä aivan urpon. Totuus on se, että me kaikki ollaan ihmisiä, meille kaikille voi tapahtua ihan mitä vaan.


Seuratessani sivusta ihmisten elämiä, tällä hetkellä liiankin läheltä, oon huomannut monia monia juttuja. Se, joka postaa sen täydellisen kuvan täydellisineen kuvateksteineen, kuinka elämä on ihanaa, on oikeasti se jolla menee aivan päin helvettiä.
Se on se ihminen, jolle on tärkeämpää pitää oma kulissi yllä ja näyttää ulospäin helkkarin  hyvältä, ennemmin ku pelastaa ne sisällä kiehuvat asiat. Tyytyy siihen, että näyttää muiden silmissä hyvältä. Nyt mä tajuan, mistä ihmiset puhuu mulle, kun ne puhuu aitoudesta. Ymmärrän tietynlaiset suodatukset, joihin sorrun ajoittain myös itse. Se on toki jokaisen ihmisen oma asia, haluaako korjata asiat vai tyytyykö vaan siihen, että ulkokuori kiiltää. Mietinkin tässä, että miten jotkut pystyy elämään tuolla tavalla? Voiko semmonen ihminen olla onnellinen loputtomiin? Tuskin. 

Kaikilla meillä menee joskus elämä päin persettä ja oon oivaltanut sen, että mielummin sen asian näyttää sitten vaikka koko maailmalle, kun itkee pienessä mielessä vaan ulkoisia seikkoja, että oonko nyt nolo ja huono. Jokunen ihminen voi samaistua tilanteeseen ja siitä kumpikin saa tukea toisesta ja yht'äkkiä maailma näyttääkin paljon paremmalta paikalta elää.

Kylläpäs helpottaa. Omassa elämässä tällä hetkellä kaikki on reilassa jos tätä kipeilyä ei lasketa. Kerrankin on semmonen olo, että oon oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oikeiden tyyppien ympäröimänä.

Oliko liikaa tämmönen kevyehkö avautuminen tiistai päivän kunniaksi? 

Tällä hetkellä on käynnissä #nofilter - kampanja ja muiden postauksia  lukeneena innottauduin rustaamaan oman postauksen myös omia tän hetkisiä mietteitä käyttäen. Helpotti kovasti päästää omat ajatukset ulos muiden luettaviksi. Mitä mieltä itse ootte asiasta? Turvaudutteko helposti
vaan kauniiseen ulkokuoreen vai uskallatteko olla omia itsejänne pahankin paikan tullen?
Otatteko paineita sosiaalisesta mediasta?  

- Pauliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti