22.9.2016

Kesästä syksyyn Instagrammailut

Kesäkuu

Uusi kalenteri, uudet kujeet.

Mätsäävä keittiönpöytä. Yöpala, joka maistui taivaalliselta Queenin keikan jälkeen.
Sainkin sitten mukavanvatsataudin kyseisenä yönä, joten ei toi graavilohi oo sen kummemmin
enää maistunut.

Marmoria myös puhelimessa. (Yliannostus marmoria, sillä nyt ku mietin niin mulla ei ookkaa
enää mitään marmoria jäljellä 3 kuukauden jälkeen. Fixattiin just keittiönpöytä taas uuteen uskoon).

Kesäkuun lempiruoka oli ehdottomasti falafelpyörykät kunnon tzatzikin kera.

Pientä shoppausta = lomarahojen tuhlausta.

Elli ja Ellin parhaat ystävät Seppo ja cookie monster.

Grilliherkut näppärästi uunissa.

Skål!

Möetin lanseerauksessa Teatterissa.

Pastorin parhaimmat drinksut.

Sunnuntain kunniaksi mummola ja vanhat valokuva-albumit.
 Vanhojen kuvien katsominen oli mummin lempparijuttu viimesinä hetkinä.
Samat kuvat katsottiin päivän aikana useat kerrat mutta koskaan niihin ei kyllästytty.
 Kuvassa mun super cool äiti.

Taas yks niistä sunnuntai-illoista jolloin toinen puolisko suuntasi takas Lahteen ja me jäätiin Ellin kanssa kaksin.
Kuppi kuumaa kakea vaahtokarkkien kera lohdutti vähän.

Sentään toi ihan huippu kirja seurana. Etsin kyseistä kirjaa jo vuoden alussa mm. suomalaisesta
kirjakaupasta myyjältä:  "siinä on joku pyörätuolimies ja tosi surullinen tarina".
Olin nähny elokuvissa trailerin ja itkenyt pelkän puoli minuttisen aikana jo pari kyyneltä.
Kirja oli löydettävä! Onneksi se löyty kesäkuussa.

Ellin ilme kertoo kaiken.

Lounasaika.

Ellillä on aina tapana mököttää, kun ollaan kahdestaan.
Tällä hetkellä se on jo Lahdessa pois muuttopakkailujen alta ja mulla on ihan kamala ikävä.
Oon kokoajan kutsumassa sitä ja hakemassa sitä viereen..

Heinäkuu

Mökille lähtö- aamupala.

Jotenkin huvittavaa, että me lähdettiin lentokoneella mökille.
Posiolle ei ihan tosta noin vaan ajella parissa tunnissa. Kyseessä oli suht. pikanen reissu hautajaisten
 merkeissä, joten lentokoneella matka taittu tunnissa.

Maisemat oli ihanat. Oli kiva päästä pitkästä aikaan kunnolla lillumaan
järveen, kalastamaan, pelaamaan korttipelejä, värittämään värityskirjoja sekä saunomaan
 ja muuten vaan nauttimaan mökkeilystä.
Pari viimeistä päivää päästiin oikeen kunnolla viettämään mökkielämää, kun Nico kalasteli menemään
 ja minä lueskelin roskaromaania kaikessa rauhassa.
Suomen kesä se on siitä erikoinen että siinä paistatellessa kuuman auringon alla
yhtäkkiä kirjaimellisesti salama iski kirkaalta taivaalta sitten oikeen kunnolla ja vettä alko tulla
kaatamalla. Siinä sai melko vikkelästi juosta sisälle.

Posio vaikenee, mutta vain hetkeksi.


Merihädässä.

Käytiin myös kattomassa paikallinen nähtävyys Korouoma, jossa meikäläisellä tunnetusti palo hermo.
Oli aluksi puhetta, että kävelyä on kilometrin verran mutta loppupeleissä
 käveltiinkin 3,5 kilometriä vesisateessa miljoonien hyttysten ja paarmojen syöminä.
En ollu varustautunu kovinkaan hyvin, joten olipas kiva.
Lämmöllä muistelen! Hahah, nyt voin jo nauraa.

Kaikista parhainta oli palata kuitenkin kotiin ja hakea tämä tyyppi kotiin.

Ensimmäinen yhteinen ulkomaanreissu, mihinpä muuallekkaan ku Tallinnaan.
Vein Nicon kattomaan vähän Tallinnan sadepilviä ja puoli ilmasia kaljapulloja.

GT-faneina päätettiin testata Shootersin valikoima. Hyvät oli!

Seuraavan aamun kevyehkö lounaspizza.

Lemppari tyypit.

Taas kaksin Helsingissä.

Sitten yhteen hirveimpään asiaan mihin oon vähään aikaan törmännyt.
 Okei onhan tässä maailmassa räjähdelly jo aikapäivät mutta en tiiä miten tää Nizza- keissi nyt kosketti
liiankin rankalla kädellä. Varmastikki ehkä siksi, että olen kyseisessä paikassa majaillut ja kyseistä rantabulevardia
talsinut useat kerran. En oo ainut, mutta musta tää on aivan helvetin hirveää.
Anteeksi kielenkäyttöni. Tuli vaan niin paha olo, että ollaan otettu kuvia kyseisissä kohdissa, missä ollaan
oltu maailman  onnellisia silloin.  Nyt sen kuvauspaikan kohdalla on kuollut useita ihmisiä, pieniäkin ihmisiä.
 En vaan voi käsittää. Yöllä, kun puhelin alkoi täyttyä ilmotusviesteistä, että ihmiset on turvassa
 kohteessa Nizza, ihmettelin miks puhelimeen syttyy jatkuvalla syötöllä valo.
Hetken päästä, kun olin sisäistäny asian aloin panikoida ja unenpöppyrässä laskea mikä viikonpäivä oli
kyseessä, koska isoveljeni lähti Nizzaan samaisella viikolla.
Luojan kiitos Joonas perheineen ei ollut siellä vielä silloin.

Synttäripäivän kokishuikat.

Lisää kuvateksti

Ihan koirana snapchatissä: Paudelina.

Maailman parhain tyyppi hommas mulle mun lempparikokin kirjat.

Tokio- kirja ilmestyy sopivasti ens kuussa. Sekin täytyy hommata kirjahyllyyn.

Nopean aamun aamiainen.

Huonon tukkapäivän pelastaa invisibobble.

Yks lukuisista vapaa-illoista.

Kellon ranneke tuli kans vaihdettua uudempaan.
Olin kattellut aluksi DW:n sivuilta rannekkeita ja olin lentää perseelteni.
Hinnat hipo 50 euroa ja nahkasia samalaisia rannekkeita löytyi eBaystä 4 eurolla.
DW:n leimojen kera ja vieläpä aitoa nahkaa.

Ikean shoppailut, uudet GT-lasit ja pullo.

Sain vihdoin raahattua Niconki Sandron brunssille.

Elokuu

Alkaako nää muistuttaa toisiaan?

Tän vuoden heittämällä parhain sarja. Ens kesää odotellessa.

Kuvasta voi päätellä mistä olen tulossa ja mitä laukku sisältää. Arvaatteko?

Parhain fiilis.

DIY- hommia uutta kotia varten.

Kohti Lahtea lomailemaan.

Lahden roskassa lomailemassa.

Miten pelkistä kuvista jo tulee heikohko olo, kun muistelee seuraavan päivän olotiloja.
Olin ennen ihminen, jolla ei tullut koskaan mitään oloja vaikka kuinka myöhään meni.
Nykyään kun juo ruuankin kanssa lasin kaks viiniä niin seuraavana aamuna ei ihan heti jaksa heräillä.

Flow- fiilistelyä.

Synttäri- fiilistelyä.

Tässä vaiheessa oli kaikki kasassa.
Juomat haettu mistäpä muualtakaan kun Tallinnasta, synttäritarjoilut valmiina ja vaatteetkin katottu jokseenkin valmiiksi.

Jännitti.

Sitten se perjantain musertava uutinen.
Meidän lemppari ja maailman rakkain ja parhain mummi oli siirtynyt pilven reunalle.
Tätä kuvaa kattoessa ja tätä kuvatekstiä kirjottaessa edelleen kyyneleet puskee silmäkulmiin, enkä ymmärrä miksi kaikki parhaat viedään ensimäisenä?

Ihana synttäriylläri ystäviltä. Oon onnekas, kun mut on ympyröity niin ihanilla ihmisillä.
Paperi T, Samuli Kosminen sekä Pekka Kuusisto.

Flow, et ollut kovin hyvä tänä vuonna.
 Liikaa ihmisiä, pullon kauloja joka suunnassa ja mikä huvitutti kaikista eniten, että ruokien hintoja oli nostettu mutta laadusta sitten tingitty. Söin kaikki viikonlopun ruokani kylmänä, ei kiva.
Kaikki kaunis visuaalisuus oli survoutuneena ihmismassan joukossa. Harmitti todella.

Jamie xx.



Sydän.

Meidän jengi kiittää mutta olipa surkea vuosi!
Vielä näin syyskuun lopussakin tulee puhuttua, kuinka huono viikonloppu oli festareiden kannalta.
Toki mummin poismeno varmasti vaikutti mielialaan mutta en usko, että kaikkien mummot oli kuollu tuona viikonloppuna. Oon lukenu flown facebook- seinältä melkeimpä enemmän huonoja arvosteluja kun hyviä.


Pieni rakas.


Tampereella Lauralla kylässä.

Roskan tussit on huono keksintö.
Toisen poskea koristi epämääränen musta teksti ja mulla oli otsassa sydän, seuraavana aamuna.

"Nuori Kristiina Halkola tiäks mitä tarkotan?"

Siinä se paska Samsonite, jonka kanssa mä olen koko vuoden reissannut.
Mummin kirjottamat elämänohjeet itselleen.
Muuttolaatikoita pakatessa löysin myös kaikki mummin lähettämät kortit, jotka on lähetelty millon mökiltä, ulkomaanmatkoilta tai ihan vaan huvikseen päivän piristyksenä Mellunmäestä, jossa mummi asusti.
Yhdestä kortista löyty myös tää elämänohje mulle.
Pari kertaa oli pakko toistaa nuo sanat itselle tuossa tovi sitten kun oli paha paikka.



Hautajaisten jälkeinen aamu ja Ellin olemus kertoo ihan kaiken.


Sitten vielä uutiset siitä, että Lahteen muutto ei onnistunut. Silti sain jostain virneen naamalle taiottua.


Ensimmäinen päivä kun sai yöpaidan sijaan ihan housut jalkaan.

Parhain näky.

Yks sunnuntaina Beatistä tehtiin kirppari ja oltiin hyvällä mimmijengillä tuotu kaikki omat kirpparipussukat muiden nähtäville.

Meikän lemppari Ellikset, tähän vielä tietty oma koiru lisäksi.

Siinähän se on. Pötköttää.

Uudet tuulet, joten pakko oli hommaa uudet rillit ja uus hihna kelloon ihan noiden tuulien vuoksi.
 Nyt kelpaa tehdä töitä.

Ja niin se elämä heittikin mut Lahteen. Asunto on irtisanottu Helsingin päädyssä ja uus koti kolkuttelee Lahdessa.
Oon aika onnellinen. Nyt vielä tsempataan viimenen viikko vanhassa duunissa kunnialla loppuun ja maanantaina alotetaan uusissa haasteissa.
Niin se vaan menee, että pitää käydä kunnolla pohjalla ennen ku seuraa yhtään mitään hyvää.
 Kaikkien uusien tuulien lisäksi mä nään maanantaina Justin Bieberin... tai siis mitä eikä ku meen 10-vuotiaan Iriksen seuraksi sinne keikalle. Enhän mä nyt siitä niinkään välitä! Enpä!! Oon fani!
Pelottaa, että mä parun ja kiljun enemmän entä Ippe. Lupasin olla nolaamatta.

Pikaset vikat kokkailut vanhassa kodissa.

Perjantaina juhlistettiin perheen voimin uutta työpaikkaa. Itse tehdyt sushit ja vain elämää.

Tää kuva kertoo aika hyvin, kuinka ilonen olin lauantaina, kun juhlisteltiin elämän järjestymistä.


Oon ilonen, että kaikki kesäloman yöpukupäivät on nyt ohi ja oon saanu elämästä taas mukavan otteen. Sunnuntaina suunta on jo Lahti. Nyt on hyvä olla. 

- Pauliina 


9 kommenttia:

  1. Aijai! Aikamoinen kesä. Mutta onneks elämällä on tapana järjestyä!

    Onnea uusiin tuuliin ja LAHTEEN! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimmi <3

      Kiitos ihana! Onneksi asiat yleensä aina jossakin vaiheessa järjestyy, vaikka olin vaipunu ju epätoivoon. :-)

      Poista
  2. paljon onnea uuteen kotikaupunkiin, ja kaikkiin ihanan kauheen jänniin uusiin haasteisiin ja onnistumisiin.
    ps. saako mummisi postiivisia elämännuoria lainata tarpeen vaatiessa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Ilman muuta saa! Mummin tavaroita käydessä läpi, löyty nuo samat ihanat elämänohjeet melko monesta paikkaa kirjattuna. Tuli semmonen olo, että mummi halus muistaa ainakin nuo ohjeet joka päivä itselleen tsemppauksena muistisairautta vastaan :-)

      Poista
  3. Oii jes oot takas täälä! Nyt on kommentoitava tänne ekaa kertaa et sun blogia on tosi kiva lukea; se erottuu muista blogeista persoonallisuudellaan ja sulla on inspiroiva niin vaate-, sisustus- kuin kirjoitustyyli! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla! Aina välillä vaipuu tän bloginki kanssa epätoivoon, että onko musta tähän enää mutta just tällasten kommenttien avulla sitä jaksaa. Kiitos <3 Lupaan alkaa skarppaamaan kun on muutot ja muut hoidettu. Kivaa alkanutta syksyä :-)

      Poista
  4. Oon seurannut sin blogia epäsäännöllisesti 14-vuotiaasta lähtien. Olen 19. Joskus on ollut kuukausien taukoja, jollon en oo lukenut, mutta välillä aina käynyt katsomassa kuvia. Sulla on ollut persoonallinen ote kirjoittamiseen ja oot vaikuttanut symppikseltä. Oon tykännyt sun tyylitajusta ja sisustuskuvista. Kivointa on kuitenkin ollut lukea, kuinka välität ystävistäsi ja perheenjäsenistäsi. Siksi mua itketti, kun luin, kuinka kirjotit mummisi poismenosta. Hänellä vaikutti olevan hieno elämänasenne!
    Oon ilonen, että sulle järjestyi kämppä ja mä itekin kävin Bieberin huikeella keikalla. :) Olin tosi onnellinen. Sain kokea sen vielä siskoni kanssa ! ♡ Itse on välillä epätietonen olo tulevaisuudesta, opiskelusta ja duunista, mutta yritän pysyä positiivisena.
    Hyvää syksyn alkua sulle uudessa kotikaupungussa! :)

    VastaaPoista
  5. Toi mun teksti vaikuttaa hieman jäykältä :'D halusin et se on selkee, mut siitä tulikin hieman liian kirjakielinen XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätiä :-) ihana kun oot ollu mukana noin pitkän ajan. Näin se elämä meitä heittelee ja hassua, että näin 24 vuotiaana alkaa pikkuhiljaa hahmottua mitä haluaa elämällänsä tehdä, eli ei hätää. Selkeys mitä tahtoo elämässä tehdä tulee pikkuhiljaa pienissä osissa, jotenkin hullua ajatella että pitäis 15 vuotiaana yläasteen jälkeen heti tietää mitä tahtoo. Itsellä meni melkein 10 vuotta yläasteen jälkeen että tiedän mitä tahdon, tai tiedän mitä lähden tavottelemaan :-) ystävät ja perhe on ollu mulle aina tärkeitä ja vaikka kaveripiirikin on osakseen muuttunut vuosien varrella, ne ketkä on ollut monta vuotta mun matkassa niin niistä on tullut mulle mun parhaimpia ystäviä ja ne keiden kanssa en enää oo tekemisissä, on tarkotettukki siihen että ne jää kyydistä. Ihmisiä me kaikki ollaan :-) Mummi oli ihan paras! Oon viettäny sen kanssa paljon aikaa lapsesta saakka. Oulussa asuessa mummu autto äitiä hirmupaljon meidän kanssa ja asuikin hetken Oulussa. Harmi, että parhaimmat tyypit lähtee täältä aina ensimmäisten joukossa.

      Aah vielä lopuks Bieber. Toivottavasti oli huikea kokemus siskon kanssa :-). Itse tykkäsin kovasti showsta, vaikka välillä alko säälittämään jotenkin ku ajauduin miettimään, millasta elämää se poika joutuu elämään. Ei saa koskaan olla rauhassa, mun pää ei kestäis :D

      Ihanaa syksyn alkua sulle ja kauheesti tsemppiä elämään ja yritetään pysyy positiivisina. Elä ressaa turhaa tulevasta! Sieltä se tulee ku tulee, ei oo kiirettä :-)

      Poista