21.2.2016

Helmikuun Instagrammailut

Elämä on heitelly melkosesti. Empä osaa sen kummosemmin muotoilla. 
Oon hirmu onnellinen kaikista uusista jutuista ja muutoksista.
 Lyhyesti ja ytimekkäästi voin myös todeta, että mun tinder-taival on päättynyt. 
Parhaan ystäväni sanoja lainaten "Olihan tätä ootettu, Tinderin tuhokäyttäjä on pois pelistä". 

Eli, elämä on aika hitsin jees ja nyt sit vaan mennään eikä meinailla.

Kuinka voi ihminen olla onnellinen uusista pellavalakanoista? Todella onnellinen.

Myös pikkuneiti oli onnellinen lakanoista.

Ohikulkumatkalla. Ruokakauppa vaihtu vaatekaupan sovarille. Kallion oma Pocahontas.

Tyttöjen lounas-tärskyt @Just Vege

Kaivelin pitkästä aikaa mun entisen hyvän ystävän esiin. Oli taidot hiukka ruosteessa!

Viime viikko oli mun talvilomaviikko, joten mä olin villi ja maalasin kynteni sinkuiks.



Sleeping Beauty.

Aamupala-retki parhaimmassa seurassa olkkarin lattialle.

Meikän ensimmäinen ite tehty GT.

Lastenohjelmia lauantai-aamuna.

Mulla on aika erikoinen koristetyyny.

Superi keikka, viimeksi en päässy ja nytki meni tiukille mutta tilanne pelastu onneksi.

Lauantai-illan läskäröinti.

Sunnuntai-illan tsuffet.


Lomaviikon lopulla suuntasin Tampereelle Lauran hoiviin.

Laura taiko mulle omassa puljussa Salon Serenossa ihan mielettömän tukan, josta lisää ihan varmasti pian.

Pituutta lähti omasta mielestä reilusti mutta hyvä vaan! Se oli niin karsea pullasuti se mun latva, että tuskin sillä olis ees pullia pystyny voitelemaan. Nyt on ihanan tuuhea, tasapitkä ja hyvinvoiva tukka.

Perjantai me pyhitettiin tukan laitolle, valokuvauksille sekä ihan vaan pelkästään herkutteluun ja tyttöjen juttuihin. Itkettiin ja naurettiin yhdessä kaikille meidän yhteisille toilailuille, mitä on matkan varrella tullu puuhasteltua. Ollaan pidetty yhtä jo ensimmäiseltä luokalta saakka. Ollaan Lauran kanssa myös niin erilaisia ulkonäöllisesti, miesmaullisesti sekä muutenkin mutta silti niin samalaisia. En tiiä missä olisin ja mitä tekisin ilman sitä. Kehotan kaikkia pitämään vanhoista pitkäaikaisista kaverisuhteista kiinni. Oon huomannu, että aikuisiällä ei osaa poistua ihmistenkään kohdalla omalta mukavuusalueelta ja tutustuu enempi niihin oman tyylisiin ja samalaisiin ihmisiin mitä itse on. Jokainen kaipaa erilaisia ihmisiä elämäänsä, se on se juttu.

Yllätin Lauran viime vuonna joulun alla Lontoon lennoilla. Se oli meidän eka kunnon ulkomaan matka. Viron ryyppyreissuja tai seiska luokan talvilomaa laivalla ei lasketa. Tällä kertaa Laura oli päättäny järkkää mulle yllätyksen. Lauantaina mulle sanottiin, että oo valmiina tällingit päällä seittämän aikaan ja taksilla lähetään sitten kohti tuntematonta. Löydettiin ittemme Tampereen jäähallilta. Helpotuin! Mä olin mielessäni miettinyt, että muija joka herää aamu seittämältä ennen työvuoroa lenkille juoksemaan, kun mä painan tyynyn korville ja käännän kylkeä on järkänny meille jonku zumbatunnin. Onneks se oli Cheek, eikä jumppatunti! Pakkohan se on sanoa, että tuo kundi osaa hommansa. Hatunnosto hänelle! Keikka oli ihan huippu! Jopa minä, joka painan aina yksityisen istunnon ennen kun painan Cheekin kohdalla play- nappulaa, diggasin.

Myös lämppäri Nikke Ankara toimi. Me kuunneltiin salaa Niken Spesiaali- biisiä meidän Lontoo- reissulla. Hah!

Parhain muija.

Sunnuntai-iltana oli sitten hyvä suunnata vielä ystävänpäivän kunniaksi toiseenki kainaloon. Yllätyksiä sateli silloinki! Oonpas aika onnekas tyttö.


Lahdessa paisto aurinko ja Elmeri odotti jota kuta kotiin.

Selfietä vielä selfien perään..

Olisko kuun peilarieinari- annostus tässä?

Oon mietiskelly, että tahtoisin tilaa uuden Wellingtonin tän kaveriksi, vai olisko jollain jotain muita vinkkejä kivoista klassisista kelloista?

Lemppari tyyppejä tässäkin kuvassa. Maailman rakkain mummi. Kumpa saatais vielä sun kanssa viettää monta monituista vuotta. Mummeistaki pitää pitää kiinni! Omani väitti kiven kovaa lauantai-iltana etten oo käyny pitkään aikaan kylässä ja käyn kuulemma todella harvoin. Todellisuudessa käyn kyllä enemmän ja pyrin käymään ainakin kerran viikossa, tosin nyt on ollu muutaman viikon tauko. Pistetään mummun dementtian piikkiin. Oivoi.

Äititki on aika jees! Omani etenki, joka itse asiassa tänään täyttää vuosia. Onnea äippä! Hellin äitiä parin viikon päästä, kun suunnataan katsomaan Hurtsia Hartwallille. Toukokuussa me lähtäänki meidän ekalle yhteiselle ulkomaanreissulle kaksin. Mihinkä muuallekkaan ku Lontooseen.

Oliskos se nyt tässä? Voinko mä käydä nyt nukkumaan. 
Mun nukkumaanmenoaika on menny jo ajat sitten, mutta 
taisin mennä jo ylikierroksille joten päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja
 tulla kertomaan pikaiset kuulumiset. 

Pian luvassa tukka- juttuja! Olkaa linjoilla, etenki Tampereelaiset! :-)

Moikkelis!

- Pauliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti