8.11.2014

Hullut asuu kallios

No ei nyt sentään. Tuo Vilman biisi on vaan melko hyvä, niin siksi ajattelin fiilistellä sitä myös tässä postauksessa, tai siis lähinnä otsikossa ja sitten tossa lopussa kun linkkaan tuon kyseisen biisin musiikkivideon.

Semmonen viikko. Aika raju! Alkuviikko mentiin älyttömällä sykkeellä ja loppu viikosta sit taas ihan mitättömällä. Töissä riennettiin Wangin parissa ja keskiviikon vip-ilta meni ihan huippuhyvin! Oli ihana nähdä, kuinka moni oikeasti aidosti oli innoissaan kyseisestä mallistosta ja yhteistyöstä. Pakko kehasta mm. Anna Abreuta, joka eilisessä possessa veti Wangin kamppeet päällä haastiksen. Se mimmi näyttää aina niin hyvältä, oli sitten kyse keikkalavasta tai lähi alepasta. Myös instagram on täynnä ihmisiä, jotka on fiilaillu mallistoa. Mahtava juttu!!

Mun hypetys ja riehuminen kostautuki torstaina kefexin kuurin ja kuumeen kera. Nyt ollaan köllötelty  ja otettu iisisti 3 päivää. Oon tuijotellu mm. kattoa, kattolamppua (jota ei vieläkään kukaan hujoppi ole tullut asentamaan takaisin kattoon, siitä on jo vuosi ku se tuolta katosta rojahti), erilaisia hömppäsarjoja ja elokuvia, Ellin toilailuita, tyhjää jääkaappia, käynyt pari todella mielenkiintoista whatsapp- keskustelua, sekä tinder- keskustelua mutta myös ikäviäkin juttuja joutunu miettimään, kiivennyt vaatehuoneen ylimmälle hyllylle kurottamaan kolmatta peittoa ja olin myös valmis hakemaan sormikkaan hattuhyllyltä kun päätin alkaa nukkumaan niin jäätävät päikkärit oli, kirjaimellisesti. Leivoin myös kakun mutta se maistu pahvilta ja palaneilta oreo- kekseiltä. Sillä lailla.

Tässä oon pari päivää miettiny, että miltä tuntuis olla ihminen joka ei välittäis yhtään mistään? Antais vaan olla, pistäis toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei välittäis omista tunteista, eikä muiden. Pärjäiskö sillä pitkälle? Tuskimpa. Sillä vaan loukkais sitten taas semmosta ihmistä, joka taas puolestaan välittää asioista. Ainiin mut ei silti välittäis, ottais vaan kaikki ne haukut ja huudot ja kävelis elämässä eteenpäin. Miten semmonen sitten loppupeleissä pärjää? No ei mitenkään. Ympyrä sulkeutuu ja ongelma ratkottu. Eli ei kannata olla tunteeton ja ajattelematon. Tommonen kevyt pohdinta tämän viikon pohjalta.





Palataan vielä taaksepäin.
Viime viikko huipentu duunibibiksiin laivalla ja meno oli mitä mainioin. Aamulla parin tunnin yöunien jälkeen sattu tukan lisäksi myös vatsalihaksiin. Naurua ja kuohuvaa riitti, sekä höpöttelyä yön pikkutunneille saakka. Siideri keissiä raahaten sylissä aamuratikassa ei kyllä kauheesti enää naurattanu. Pääsin onneksi hyvin kotiin ja rojahdin samoin tein untuvapeittoni alle. Parin tunnin päikkistelyn jälkeen kokosin itseni kampin k-kauppaan. Olipa hyvä idea taas. Pyhäinpäivä eli muut kaupat oli kiinni, pahin ruuhka-aika, lapset kirku, ihmiset haisi vanhalta viinalta (minä mukaan lukien) sekä ne halloween- kamppeet jengin päällä. Voin sanoa, että olin lähellä saada sydärin yhenkin jigsaw- naamarin kohdalla. Ostosmusiikkina kaupan kaiuttimista raikas "Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää, on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa, ei muistojen päälle kulta kerrosta saa, hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan". Joo ylämäki totta tosiaan, vähän mua ehkä nauratti sen kaiken maailmanloppukrapulan, lasten ja halloween- naamareiden keskellä pahimmassa ruuhkassa. Näytin varmaan erittäin iloiselta.

Pääsin onneksi ehjänä Herttoniemeen, jossa tätini oli lämmitelly saunat ja ruuat valmiiksi meidän tyttöjeniltaa varten. Nauratti jälkeenpäin mun kauppasaalis. Kaks pussia sipsejä, pähkinöitä, suklaata, salmiakkia, poppareita ja cosmopolitan. Ensiksikki en kauheesti osta sipsejä, koska jäisin niihin koukkuun ja paisuisin satakiloseksi, nyt kuitenkin teki kaikkea ilmeisesti mieli sielä herkkuhyllyjen välissä niin piti ottaa oikeen kahta eri sorttia. Hyi! Toisena se, että en syö salmiakkia, syön hedelmäkarkkeja ja pojille jää aina mustat karkit. Suklaaksikki olin sitten valinnut appelsiinikrokantin?! Miksi? No en tiedä. Pähkinöiksi olin valinnu sitten niitä irtsikkahyllyn viereisiä mutta kokoamani pussi oli pilalla, koska olin heitelly mukaan jotain kanelilla maustettuja hirvityksiä (kaneli piinas myös mua laivan buffettipöydässä. Luulin ottaneeni pitkulaisia suolakurkkuja ja viereen tietenkin lapannu ranskankermaa ison lusikallisen, paljastukin hetken pureskelun jälkeen, että pitkulat oli kanelilla maustettuja päärynöitä, eihhh!!) Kaneli maistuu kyllä korvapuustissa ja puurossa, muutoin ei. Viimeisenä se cosmopolitan, no ei sen enempiä siitä mutta sen mukana tuli mieskalenteri, päätin laittaa sen äidin jääkaappiin ylläriksi odottelee ahahah. 






Laiska-Jaakko.

Maukkista mau mau! Kissavauvoja! Pienokaiset oli vähän yli kuukauden ikäsiä ja teki kyllä mieli laittaa taskuun noi kaverit ja tuua Ellille kamuksi. Ei en ole hankkimassa kissaa, ei hätää!


Nyt on aika ottaa unta palloon taas.

Ps.

Aika masentava näky, eikö?

Heip!

- Pauliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti