24.10.2014

Koikkelis moikkelis

Ylitin tällä viikolla itseni. Juoksin  keskiviikkona mm. Herttoniemestä Mellunmäkeen. Minä, joka vihaan juoksua heti maksalaatikon jälkeen eniten. Muistan, kuinka ala-asteen 1500:sen sekä yläasteen cooperien aikaa oli ihmeellisesti "huono olo" ja laahustin kyseiset testit jos en saanut istua jaliskentän reunalla.  Myönnän! Sori opet! Paitsi itse asiassa oli vuosi 2007, kun juoksin cooperista 10- itselleni. Mitä ihmettä? En ollut valmistellut itteäni lähes ollenkaan ja eksyin liikuntatunneille aina aivan pihalla siitä, mistä urheilulajista oli kyse. Jotkut hölmöt, vähän rennommat vaatteet päällä. Tai tää oli lähinnä täällä Helsingissä, kun en enää ollut liikuntaluokalla mutta tosiaan meikämandoliinin 10- coopertestistä oli melekonen saavutus. En kiellä sitä etteikö laatta olis lennelly juoksujen jälkeen.  No mutta takaisin tähän viikkoon. 8,9 km jaksoin hölkätä. Olen ylpeä itsestäni. Hyvä meikä!

Juoksin siis tosiaan näkemään sitä pientä mustaa monsteria katsomaan. Aapo-kissaa. Sehän oli aivan mahtava tapaus ja mun usko kissoihin ainakin tämän yksilön kohdalla taas hiipu takaisin mut koirat on silti se juttu. Varsinki Elli.

Aaponaattori.

Siinä me sitten tädin ja mummin kanssa juteltiin toista tuntia ja puheenaiheet liikku unilääkkeistä, mielialahäiriöihin ja lomamatkoihin. Viimeisin aihe oli ehkä se mieluisin. Kaipaan niin lomaa. En pelkästään lomaa töistä, vaan irtioton Suomesta. No mä repäsin tossa pari tuntia sitten. Päätin yllättää mun pitkäaikaisimman ja rakkaan ystävän. Piristää vähän sen syksyä ja tulevaa talvea. Ostin meille lennot Lontooseen Helmikuuksi. Ilmoitin asiasta facebookissa statuspäivityksellä ja sen jälkeen facetime- puhelulla. Kaveri oli jo yöpuvulla ja ei saanu sanaa suusta. Ihana. Reaktio oli vaan " Onko tää mahollista?????", "en usko", "ei hele" ja "mennäänkö me Lontooseen?". Laura rakas, mennään me! Sopivasti mun talvilomaviikko sekä ystävänpäivä saadaan viettää kyseisessä lempipaikassani. Nään jo meidät Topshopissa ja Primarkissa hämmentämässä ja laskemassa viimesiäki pennejä, että saadaan kaikki kivat vaatteet ostettua ja sen kun istuskellaan lähtöä edeltävänä iltana toistemme matkalaukkujen päällä vuoron perään, että saadaan ne ängettyä kiinni.

Semmosta kevyttä! Tekee kyllä hyvää vaihtaa maisemaa. Elämä kulkee jotenkin kevyemmin ja rullaa sulavammin, kun on jotain jota odottaa. Tämä vuosi on ollut melkosta pyöritystä lähinnä meidän perhepiirissä ja on ottanut koville. Todella koville. Jospa ne asiat vihdoin lutviutuu, paha saa palkkansa ja mun elämäni tärkein ihminen pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uusien kuvioiden kera. Jos multa kysyttäis, mikä on pahinta mitä elämässä voi käydä, on ehkä se että jollekkin lähimmäiselle ihmiselle käy asioita, jonkun muun ihmisen ansiosta tai tahosta ja saa lähimmäisen miettimään oman elämän tarkotusta ja sen lopun harkitsemista. Toivon, että se jonka takia tässä kirjotan pystyy lukemaan rivien välistä, kuinka surullinen ja pettynyt olen. Tänään tuli myös mietittyä kahvilassa kaverin kanssa, kuinka salkkarit on suoraa kun joidenkin ihmisten elämistä. Ei pelkkää saippuaoopperaa, vaan ihan todellista elämää (okei jos Sallan kuolleista heräämistä ei lasketa). No piti vähän keventää tähän loppuun.

No mutta nyt mä taidankin vaihtaa vielä puhtaalta pyykiltä tuoksuvat lakanat sänkyyn ja pistää jakson New Girliä pyörimään. Omituista ku Ellikään ei ole kotona. Se on mummolassa viikonlopun. Eli tulee taas pari kiloa pulskempana takaisin.

Mietin tuossa yks päivä, että kuinka monta koiraa mä oikeen omistan? Öö yhden mutta 20 eri valjaat/kaulapantaa.

Mummi, olehan valmiina. Mä tuun nyt!

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Arvatkaa onko parasta saada positiivisia kommentteja ja maileja teiltä? No on! Etenkin on tullut kommenttia siitä, että olen omaitseni. Se on huippua kuulla jos saan sen välittymään täältä ruudun ja rivien toiselta puolelta sinne puolelle. Se on vaan minä! Täällä! Näin! Moikkelis moi! En osaa olla epäminä, haha! Ihmisiä me kaikki ollaan ja miksi sitä esittämään jotain mitä ei ole? Pitkälle tällä ollaan pötkitty ja vieläkin pötkin. Kiitos siis kaikille mielettömistä tsempeistä :-)

- Pauliina

2 kommenttia: