21.10.2014

Ex-bailuhiiri

Miettiessäni lauantaille hiipuvaa vaatekriisiä, eksyin veristelemään entistä elämääni ja edellisiä juhlia, missä on tullut koluttua. Mun eiliset yöunet oli sitten kadonnu sen siliän tien, kun rupesin väsäämään näitä kollaaseja, joita ajattelin teille tänä yönä esitellä. Tässä sitä taas istutaan klo: 1:23 macbookki reisillä. Yritin mennä nukkumaan heti Ellin lenkin jälkeen mutta no, helpommin sanottu ku tehty.

Huomenna on onneksi vapaapäivä. Täytyy kuitenkin herätä ajoissa katsomaan perheemme uutta tulokasta. Kissanpentua. Tädin kissanpentua. Yleisesti en välitä kissoista niin paljon kun koirista mutta kun tuo facebookki nyt näyttää täyttyvän sen pienen mustan ihmeen kuvista niin pakkohan se on nähdä ilmielävänä. Varsinkin kun näin äskön videon, missä se on salaa keittiönpöydällä ja yrittää kovasti tähdätä pienen matkan päässä olevalle hyllylle. Niinhän se pikkupoika ponnisti mutta hölmö ei hoksannu, että kyseesssä oli lasivitriini.

No nyt niihin kollaaseihin ja entiseen elämääni.

Aloitetaan meikämannen ensimmäisistä "blogikinkereistä" nimittäin 2010 vuoden NRJ Fashion Awardseista. Laura nappas minut mukaan ihmettelemään blogimaailmaa tuolloin. Tästä tämäkin tais lähteä kunnolla ensimäisen kerran liikkeelle. Mukaani oli eksynyt Oululaisten ystävieni lisäksi tuhansia ihmisiä ympäri Suomea, sekä ulkomaillakin pari tyyppiä ihmetteli google translatorin avuin, että mitähän hemmetin kieltä mä oikein kirjotin (kiitos oulunmurteen). Alimmissa kuvissa sitten parin vuoden jälkeinen asu samoista kekkereistä. Olin juuri aamulla rantautunut Lontoosta kotiin ja työpäivän jälkeen rientänyt Lauralle tälläytymään. Nukuttiin sitten muotinäytösten aikana.
Meillä oli varmaan loppuvuodesta 2010-2011 joka viikonloppu jotkut kemut. Aina oli syy juhlistaa, oli se sitten Ritvan nimipäivät tai halloween. Aina myös eksyttiin sinne Lauantaidiskoon, jonne aina vannottiin ettei muka mentäis. Ikimuistoisimmat kemut, mitä oon pitäny extempore vajaa viikon varotusajalla ja parhaiten järkkäiltynä oli varmaan juurikin nuo ensimmäiset halloween- bibikset. Aiai! Muistan vaan, kun käytiin Joannan kanssa lähi-siwasta ostamassa kaikki kemutarvikkeet ja kaikki ne herkut ei edes mahtunu liukuhihnalle asti. Asut vaihtu mulla ainakin kymmeneen kertaan tuon illan aikana, se onki varmaan ainut asia minkä muistan.
Halloweenin lisäksi oli pikkujoulut, johon mun ei tarvinnut loihtia ruokia vaan ruokapuolen hoiti suomen parhain kokki, eli mun oma veikka. Ekat bileet myös missä kaikki ruoka meni kuumille kiville, mikäpä lie syy. Taas sielä tavastialla jatkettiin. Sitten lisää näitä saman päivän aikana päätettyjä bileitä, jolloin kämppä täytty kavereiden kavereista ja joskus myös naapureista. Poliiseja ei silti koskaan kylään saatu.
Beatin synttärit on aina kevätkauden avajaismerkki meikälle. Aina kun kyseinen kampaamo vaihtaa ikää juhlistaen, on ilma joka kerta ihan mieletön. Se aurinko tulee sinne ku tilauksesta. Seura, tarjoilut, ohjelma ja meininki on kohdillaan ja seuraavana päivänä olo kostautuu, kiitos beatin kuuluisan boolin. Tänä vuonna nuo tequilatkin teki melkoset kepposet.
Kaikkien kavereiden tai omia synttäreitä ei saa myöskään unohtaa! Aina on ollut kivvaa ja jälkeen päin on saanu nauraa huoletta omille kommelluksille. Oon miettiny kuinka kiva olis sellainen otsakamera hoitaa baari-illan ajaksi. Sunnuntaina morkkiksessa vois sitten pistää edellisen illan kommellukset telkkariin pyöriin ja holleille sit popparikuppi kans. Joskus mä tän vielä toteutan tai pistän kaverin toteuttamaan. Ehkä loppuu se örveltäminenki sitten.
More To Love- bibikset. Ai että! Tuo tukka oli kyllä mahtava! Olin myös saanut edellisenä päivänä ihka ensimmäiset ripsipidennykset. Leijonanharjan muistaa moni muuki vissiin noista kemuista. Anttilan elektroniikkaosaston laineraudat myytiin loppuun ja sain ilokseni hakea myös itselleni kyseisen vempaimen.
Toiset More To Love- bibikset. Christopher. Huh mikä poika (nykyään mies). Hurmas meistä kovimmatkin. Ilta jolloin kaikki luuli, että mun tukka sytty palamaan, kuohuviini virtasi ja mäkkärin kautta kotia taidettiin koluta. Ihania muistoja!
Viimesimpinä sitten Indiedaysin kemuja. Yläpuolella viime keväältä pari hassua kuvaa, jotka päätyiki illan ainoiksi ja alhaalla vuosi sitten otettuja, jolloin näytin aivan muumilta. Ai hyihyihyi! Onneks en julkaise enempiä kuvia. Ei ehkä sais olla niin kriittinen mutta nyt olen. Hyi mikä muumi.
Kas noin. Olipas haikeaa.

Nyt alko toinen silmä menee kiinni ja se on hyvä merkki: mua vihdoin väsyttää ja taidan saada treffit aikaseksi nukkumasan kanssa.




Heippa! (vähän vielä Christopheriä teille).

-Pauliina

3 kommenttia:

  1. Moikka! Seuraan tosi montaa blogia ja ihan päivittäin. Sun blogissa en välttämättä käy yhtä usein kun joissain muissa, mutta pakko sanoa että tykkään tästä ihan hullusti! Pystyn samaistumaa suhun jotenki tosi hyvin, vaikka en tunnekaa sua muuta ku kirjotusten perusteella. Monet blogit on nykyään niin hienoja ja pinnallisia, mutta sä oot jotenki niin aito etkä kaunistele elämää mitenkää. Ihanan tavallista elämää :) Ja oot niin kaunis ja sulla on tosi kiva tyyli!

    VastaaPoista
  2. Huippua kuulla :-)
    Tarkotuksena onkin jakaa ihan perus arkea kaikkineen kommelluksineen päivineen ja pyrkiä olemaan omaitseni joten ihana kuulla, että pystyt samaistumaan.

    VastaaPoista
  3. Lukijakuntakin on osaksi nuorempaa porukkaa, joten musta on mukava kirjotella arjen pienistä jutuista, huonoista jutuista ja jakaa aivan tavallisen naisen alun arkea, eikä pelkkää pintapuolista blogilahjojen tarjontaa ja yhteistöitä :-) mulle bloggaaminen on ollu elämäntapa jo 15 vuotiaasta lähtien ja teen tätä oman itseniki takia. Kiitos vielä kivasta kommentista

    VastaaPoista