4.5.2014

Päivistä sekaisin

Miten nyt taas voi olla sunnuntai? Vai onko? Vastahan se oli. Torstaiki tuntu aivan sunnuntailta. Noh onneksi nyt 6 päivää seuraavaan pyhäpäivään. Äiskäpäivään. En varmaan ole ainut, jolla on päivät sekaisin. No mutta.

Täällä kaikki mukavasti. Töiden tekoa on riittänyt sekä mukavasti myös vappuhulinaa. Sain ihanat tytöt keskiviikko-iltana kylään ja päätettiin kylmän ulkoilman takia pysytellä sisällä skumppalasien kera. Parin tunnin sekä skumppapullojen jälkeen päätettiin suunnata Circukseen katsomaan Haloo Helsinkiä. Circuksen henkilökunta ei taas yllättänyt yhtään, toki ymmärrän sen että oli vappu ja kaiken lisäksi kyseessä opiskelijabileet mutta kyllä jonkin verran voi mielestäni kiinnittää huomiota omaan asiakaspalveluun tai edes omaan käytökseen. Oli muuten meikäläisen ekat ja vikat opiskelijabileet. Jengiä oli niin tuhottoman paljon ja joka toinen istui toistensa olkapäillä tai reppuselässä, viis ihmistä oksentaa ittensä päälle, korjaan haalareidensa päälle (tai hattuunsa) keskellä tanssilattiaa ja ties kuinka monella oli pissat housussa. Ihanaa! No mutta onneksi keikka alkoi ajallaan ja kaikki ympärillä oleva unohtu, kun HH! aloitti keikkansa. On ne vaan niin hyviä! Huh! Voin sanoa, että kyllä se vuoden live- esiintyjä emma meni aivan mennen tullen oikealle ehdokkaalle. Välillä en ymmärrä, mistä helkkarista niillä riittää energiaa? Ja on aina riittänyt? Kateellinen olen, hyvällä tavalla.

Keikan loputtua tarkoituksena oli suunnata Looseen. Matka kuitenkin päätyi tavastian tanssilattioille. Siellä saatiin tyttöjen kanssa pyörähdellä mekkojen helmat heiluen ja taistella kenkämme irti tahmeista lattioista. Puheet hulluista ja isoista jatkoista hälveni illan mittaan ja mielessä pyöri vaan se mäkkäriateria, joka aamulla löytyi tuosta eteisen pöydältä. Lauran kanssa tuli kyllä muistaakseni höpöteltyä vaikka mistä aamun saakka, naukkaillen samalla niitä nahjistuneita ranskalaisia.


Päätin nousta ylös ja keittää aamusumpit. Riensin Ellin kanssa aamupäiväkävelylle sillä aikaa, kun Laura keräsi ittensä ja kamppeensa kasaan. Naureskelin itselleni, kun kävelin lasinen Latte- muki kädessä pitkin eerikinkatua. Sateinen ja kylmä ilma ei taaskaan innostanut picnicille kaivariin, vaikka se oli suunnitelmissa aluksi. Laura läksi takaisin kohti Tamperetta ja siitä läpsystä vaihtoon sain toisen sieltä suunnilta kotoisin olevan pimun kylään vihreiden nenäliinojen kera.

Päätettiin aloittaa iltapäivä sitten seitin ohuilla ruuanteko- skumpilla.

Jotain kunnon mättöä muttei mäkkiä.

Masterchef-Pauliina.


Guacamole- dippi (joo tein sen tällä kertaa niillä kuutioilla, Joonas).


Tadaaa!
Nyt on pakko kertoa mun yhdestä parhaimmasta kaverista yks juttu: Kokeillessani vappuaattona kaiken maailman mekkoja, löysin vaatekaapin myllerryksestä myös farkkumekon jota en ole pitänyt kun ehkä kerran. Puin sen innoissani päälle ja kysyin mielipidettä. Laura tokasi olkkarin puolelta, että "ompa kiva yöpaita". Hetken hiljaisuuden jälkeen kaikki repee yhteen ääneen ja Laura korjaa "Niin siis eiks se ollu yöpaita?". Haha se mekko hävis mun päältä sen siliän tien. Erotiikantappaja. Noh sitten parin alastoman peilihetken jälkeen kysyn Lauralta, että miten ihmeessä mä saisin mun alamakkaran poies. Laura vastaa, että lenkkeilemällä. Muistellaan yhdessä lapsuuden ajan luikkuhetkiä, kun ihailin aina Lauran vartaloa ja häpesin omaani, jonka takia puin ylleni kaiken maailman kolttuja (Noora menikö nyt oikein: kolttu?). Seuraavana päivänä, kun olen lähdössä saattamaan ystävääni metroon, puen ylleni melkoset spurgu- vaatteet jälleen kerran. "Miksi nää aina puet tuommosia kaapuja päälles? Pauliina sulla on muotoja, mikset esittele niitä, saakeli". Haahahaha! Rakas! Mää niin arvostan tämmösiä, koska olen myös itse samalainen suuvalmis ja suorapuheinen. Kaiken läskäröinnin ja juopottelun jälkeen ajattelin tarttua tuumasta toimeen torstai-iltana. Pieni viiden kilometrin hölkkälenkki, ei paha. Kesken mielettömän jytän, joka raikas meikäläisen korvanapeista kuulen whatsappini kilahtavan uudesta viestistä. Ääniviestistä: "ooksä jumalauta lenkille lähteny? Huh huh.. mää pääsin vasta nyt kotia".  Hahah maailman parhain Laura <3. 


Hymyillen kohti uutta viikkoa. Mulla on vaan maailman parhaimmat ystävät! Kohta yks niistä paukahtaa nuista ovista ja pidetään missikisa- studio pienten herkkujen kera, ai että! Kuka voittaa? 

- Pauliina

5 kommenttia:

  1. Ei kaikkien tartte olla langanlaihoja! Onneksi nykyään näkee myös pullukoita (en tarkoita nyt sinua :D) naisia, jotka muuten ovat meikanneet ja laittaneet ihanat tukat ja pukeutuvat hyvin. Ennenvanhaan pullukka pukeutui mustiin kaapuihin eikä tuonut itseään mitenkään esille. Jos olet iloinen ja HYVÄKSYT ITSESI, muutamalla kilolla ei ole väliä!!

    VastaaPoista
  2. Oon aina ajatellu että sä oot ihan kipeen kaunis ja hyvännäkönen enkä tosiaan ymmärrä noita läskijuttuja! Pää pystyyn vaan, oot ihana.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä lenkkeilyyn mutta ethän vaan sinäkin ala himofitness-/dieetti/syönvainrahkaa/kalorilaskuri-bloggaajaksi, koska tämä on ehkä ainut blogi jossa tätä kaikkea fitnesskuraa ei mainosteta/tuputeta lukijalle. Olet ihana tuollaisena!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha ihana! Ei huolta! En muutu himofitnessurkkamimmiks vaiks kuinka tahtoisinki :') ja mun säälittävät laihdutus yritykset/vinkit ei tuu päätymään blogin puolelle hahaha! Kiitos ihana :-)

      Poista